Talvi on vihdoin ohi. Kevät on kuitenkin niin kalsea, että ei se paljon mieltä vielä nostata.

Tajusin juuri että olen lähes täydellisesti jumittunut eteisremontissa. Kun ei mitään haittaavaa ole ja tila toimii näinkin, ei ole pakottavaa tarvetta jatkaa. Ehkä tämä lisääntyvä valo saisi lisää energiaa lihaksiin, ja jaksaisin jatkaa.

Ei tarvitsisi muuta kuin käydä hakemassa lisää maalia, ja viimeistellä seinät. Sitten saisi naulakot takaisin paikoilleen ja lisää valoa eteiseen – tällä hetkellä kun suurin osa on tummanvihreää, ja tarkoitus on maalata kaikki valkoiseksi. Kuvioita voi sitten lisätä joskus myöhemmin, kun löydän sopivat sapluunat. Tai ehkä teen ne itse.

**********

Keikkarintamalla on ollut vaihteeksi hiljaisempaa. Olen nauttinut siitä että mies on kotona viikonloppuisin, mutta toisaalta tämä rauha alkaa näkyä kukkarossa. Muuttuuhan tämä tästä, ensi viikonlopun saa jo oleskella ihan lasten kesken. Eipä ole tainnut olla yhtään vappua jolloin olisi johonkin päässyt serpentiiniä heittämään. Vappu kun on otollista keikkailuaikaa. Toisaalta, lapset kasvavat (liiankin) nopeasti, eiköhän tässä jaksa muutaman vuoden odotella.

On sitä nuorempana tullut sen verran juostua.

Sitä valkoista kuraa on sadellut sitten vähän joka välissä.

Keväästä tulee varmasti “mielenkiintoinen”, kunhan nuo metriset kinokset alkavat sulaa. Lapset ovat innoissaan talvesta, minua vain ketuttaa. Saisi jo loppua tämä jäätävä kylmyys ja lumentulo. Tässä ehti vieriä useampi vuosi ilman kunnon talvea, ja hyvin tultiin toimeen.

Ennätystalvi toi arkeen outoja pulmia. Kunnon talvikenkiä on vain lapsilla, sillä miehen vanhemmat ovat niitä ostelleet ahkerasti. On tosiaan aikaa siitä kun viimeksi olen tarvinnut ihan “oikeita” talvikenkiä. Viime vuodet on menty talvet läpi aika keveillä kengillä.

Liekö kehnojen kenkien vika vai mikä, mutta noin viikko sitten sain omituisen vaivan oikeaan kantapäähän. Joissain tilanteissa, kun pohjelihas venyy tai jännittyy, iskee raapiva tunne kuin joku repisi lihaksen päätä irti kantapäästä. Se on jotain kivun ja karkean sienen raapivan tunteen väliltä, ja aika pienellä alueella kantapään ja jalkapohjan yhtymäkohdassa. Se tuntuu hiukan myös portaita laskeutuessa.

Veikkaan että tämä pikku anomalia häipyy omia aikojaan, mutta mies patisti taas työpaikkalääkärille. Ei millään viitsisi näin pienen vaivan takia, vaikka kieltämättä vähän ihmetyttääkin että mitä siellä nahan alla oikein tapahtuu.

Joka vuosi uusi naksaus, niinkuin Karvinen sanoi.

**********

Töissä on ollut melko hiljaista. Pikkujoulujen ja uuden vuoden juhlien jälkeen ihmiset vetävät henkeä. Jossain vaiheessa kevät kuitenkin tulee, ja siihen on jo alettu valmistautua. Vappuun asti on tehty kevättä, ja kohta tehdään jo kesää.

Sitten kun se kesä oikeasti alkaa, minä mietin jo syksyä.

Valoa kohti mennään,  ennen ja jälkeen työpäivän näyttää jo paljon vaaleammalta paljon pidempään.

Ei tässä kyllä vielä jaksa kauheasti hurrata kun mittarissa on pakkasasteita vielä kauan. En ole talvi-ihminen, en pidä pimeästä ja kylmästä. Kituutellaan tässä nyt sitten.

Remontti ei etene, koska eteisen katto on edelleen kesken. Koskahan sitä saisi kerättyä rohkeutta ja kysäistyä naapurilta milloin hän ehtisi paikalle? Ei se keskeneräisyys minua muuten häiritsisi, mutta kun ei oikein pysty tekemään seinille mitään ennen kuin katto on kunnossa. On ihan turha töpötellä sapluunan kanssa kuvioita jos seuraavalla viikolla rappari tulee räiskimään kattoon laastia.

Pitääkin muuten muistaa kysyä naapurilta ensin noista seinistä, jos vaikka saisinkin tehdä niille jotain ennen kuin hän tulee melskaamaan. Kyllä ne varmaan jotenkin saisi suojattua.

Eipä tässä sen kummempia. Nappulat kasvavat ja vanhemmat lihovat.

Kävelysauvatkin on hankittu, enää pitäisi päästä niiden kanssa liikkeelle…

Ei vielä yhtään joululahjaa.

Se ei ole mikään yllätys, en ole ikinä lähtenyt ostorumbaan mukaan, mutta tänä vuonna tuntuu kuin ne muutamatkin ostokset jotka pitäisi tehdä jäisivät vielä enemmän viime tinkaan.

Olemme tehneet kuitenkin yhden suuren päätöksen: tänä vuonna vietämme joulun kotona. Aattona lähisuku tulee meille, samoin joulupukki, ja vietämme kerrankin perhejoulun omassa kodissa. Vielä on auki miten säädämme ruokatarjoilun mutta kyllä se tästä…

Lapset vielä vähän protestoivat koska pukki on aina ennen tullut serkun luo, mutta jos vain jämerästi toteamme tarpeeksi monta kertaa että tänä vuonna pukki tulee meille, niin ehkäpä uskovat.

Remontti on pahasti kesken, mutta tuskin se joulun viettoa haittaa. Alakerran naapuri joka lupasi tehdä eteisen katon valmiiksi on varmasti ihan yhtä kiireinen kuin mekin näin joulun alla, joten se saa odottaa.

Nyt vain askartelemaan ja miettimään miten joulu tulee meille.